TARINOITAZetorin äänen oppi eräs variskin tuntemaan: Isokorven Jussi ajoi maitoa, ja heitti joskus samalla juustonpalan varikselle. Kuullessaan Zetorin tulevan se lensi vastaan, istui konepellille kerjäten siinä juustopalaansa. Polvenkyläs oli Zetorilla tehty keväällä kylvötöitä, väki oli tullut syömään. Nevalan Pentiltä oli kerran joku kysyny vähä niin kui vallisesti: "Saako Zetoorihin oikeen varaosia?" Pentti vastas siihen, että "Sellaases kaupas johona myirähän kaharenmoosta nisua, niin sielä myirähän kyllä Zetoorinki osia!
Laarin pohjalta 27.07.2013 ZETORI-AIKAKAUSI Minulla se alkoi vuoden 1956 keväällä ja kesti noin neljä vuotta. Erehdyin aluksi muutaman kerran menemään liian varhain. Sinnehän se Zetori vajosi niin, että pakoputkia vähän näkyi. Lapiotöitä se tiesi, tai kaivinkonetta nostamaan. Pyörtänöfälttiä ei ollut, joten teetin jonkinlaisen telineen traktorin perään Kyllä sillä sai pyörtänöt aika tyynni. Emäntä sitten ajamaan traktoria ja itse fältin sarvissa. Kaikki meni hyvin, mutta vaimo oli ajanut vähempi traktoria ja niin se meni pellon päässä isoohin laskuojahan päällensä. Soitin Teinin Sakarille, että tuu nyt hyvä veli auttamaan, meillä on Zetori laskuojas. Sakari tuli, myös Zetorillaan. Traktori nousi pellolle. Zetori oli monipuolinen vehje, sillä käytiin kirkolla asioilla. Hain junalta tai linja-autolta vieraita. Zetorissa oli ns.pikkulava nostovarsien päällä ja siinä "hoiakkakärryjen" istuin. Kesällä käytiin telttakokouksissa. Suurin matkustajamäärä oli kuusi henkilöä + kuski. Ihmeellistä, että vahinkoja ei sattunut. Talvella kyyti oli kylmää, niinpä Hautalan Huugon kanssa suunniteltiin Zetoriin koppi. Huugo teki sivupellit moottoriin, josta lämpö ohjattiin ohjaamoon. Rakensin siihen pahvista kopin ja lasi eteen, että näki ajella. Se oli jo siedettävää kyytiä, ainakin kuskille. Matkustamopuoli oli viileämpi. Kyllä siellä oli hyvä turkki tarpeen niin kuskilla kun matkustajallakin. Minulla oli A-mallin Zetori, joka meni lujaa tiellä, varsinkin myötämaahan. Ajelin sillä monena vuotena kalkkia pellolle. Myllykylässä oli silloin kalkkikaivos. Neljä tonnia tuli kerralla. Kerran lähdin jäisellä kelillä hakemaan kalkkia. Kaikki meni hyvin, vaikka Hakuninmäessä oli tosi liukasta. Pääsin puoliväliin mäkeä, kun alkoo pyörät lyömään sutia. Pistin kertojan pienemmälle puolelle ja pakki silmään. Se oli vaativa temppu. Peruutin onnellisesti Yrjänäisen pihaan, jätin kärryt siihen ja menin "nupilla" kotiin. Kun jää suli, hain kärryt kotiin. Ajotaito oli silloin hyvä. Voitin muun muassa Polven maamiesseuran taitoajokilpailun kolme kertaa ja sain pokaalin siitä. Polvenkylässä oli silloin 6-10 Zetoria. Keväällä, kun lähti pellolle noin kello viisi aamulla, alkoi kuulua voimallinen papatus. Isännät lähti kylvöhommiin. Minulla oli perunanviljelystä silloin aika paljon. Viljelin ns. teollisuusperunaa. Ajoin perunat perunajauhotehtaalle joko Seinäjoelle tai Kainastolle. Sitä sai silloin mukavat rahat syksyisin. Ihmisvoimalla ne noukittiin. Oli noin 15 henkeä noukkimassa plus ajurit. Piti olla paljon työvoimaa saatavilla. Teetin Zetoriin myös niittokoneen ja äkeen. Äes tehtiin kahdesta "mullistajasta" ja niittokone kahden hevosen niittokoneesta. Kuusisen Viljo ne teki minulle. Hän asui Hangaskylässä, paja oli siellä. Hän oli kiireinen mies, kysyntä oli valtava. Hän sanoi, että tuu aluusta viikon, vaikka perjantaina. Hyvin tehtyjä oli nämä pelit, kesti ne vuodet. Yksi reissu on vielä muistissa. Se oli huhtikuun alkupuolta vuonna -59. Meille syntyi neljäs lapsi. Tyttövauvan nimeksi tuli Sirkka Johanna. Harjun Martti vei hänet taksillaan synnytyslaitokselle. Lähdin itse päivän tai parin päästä katsomaan laitokselle. Menin tietysti Zetorilla. Laitoin pikkulavalle pahvilaatikon ja sinne sianporsaan. Reinikan Aarne ja Linne osti minulta porsaan. Tuli kaksi asiaa samalla reissulla. Kun pääsin Reinikan pihaan, possu oli kadonnut, reikä vain pahvilaatikossa. Kävin laitoksella vaimoa katsomassa ja ajelin hiljaa kotiin samalla etsien kaikki tienvierusojat. Possua ei näkynyt. Illalla Lepistön Eino soitti, että onko mitään kadonnut? Aamulla Polvenkylän linja-autokuski toi meille sianporsaan. Se oli juossut auton raittissa, kuski oli ottanut possun syliinsä ja toi meille. Niin kaikki päättyi lopuksi onnellisesti. Kaiken kaikkiaan Zetori-aikakausi oli hyvää aikaa. Veikko Laari |
Isäntä istui pöydän päässä, kuunteli, nousi seisomaan ja karjaisi: "Mitä saatanaa, onko joku menny sammuttamahan Zetoorin!" Ja samantien neuvoi, jotta Zetooria ei saa sammuttaa kylvöaikana. Niin siellä sitten Zetoori käyrä paukutti kaksi viikkoa yötä päivää yhtä soittoa. Oli ilmeisesti käynnistysongelmia.
